Voimakeskuksen alueen toiminnallista anatomiaa

Kirjoittanut: Juha Koskela, Fysioterapeutti

Toiminnassa ihmisen painopistettä siirretään ja tuetaan eri suunnista ja suuntiin. Tämän mahdollistaa lihasten ja lihasryhmien ja edelleen kehon eri osien välinen yhteistyö. Toiminnallisessa anatomiassa lihakset jaetaan usein asentoa ylläpitäviin eli staattisiin ja liikettä aikaan saaviin eli dynaamisiin lihaksiin.

Toiminnallisesti syvät lihakset ovat useimmiten staattisia, asentoa ylläpitäviä. Ne tuottavat supistuessaan tukevuutta eri rakenteisiin, etenkin niveliin. Lisäksi ne tuottavat aivoille informaatiota kehon asennoista osallistuen näin liikkeiden hallintaan omalta osaltaan. Syvien lihasten kyky säilyttää staattinen jännitys on dynaamisia lihaksia huomattavasti parempi.

Pinnalliset lihakset osallistuvat varsinaisen liikkeen tuottamiseen. Ne tuottavat ”raakaa voimaa”. Ne väsyvät asentoa ylläpitäviä lihaksia nopeammin, mutta kykenevät huomattavasti terävämpään voimantuottoon.

Kumpikin lihasryhmä tukee toiminnallaan toisiaan. Kumpikaan ei selviä kunnolla toisen tehtävistä. Tässä tullaan orkesteritoiminnan tärkeyteen: yhdessä saadaan harmonisin lopputulos!

Ongelmatilanteissa on usein perusteltua painottaa jomman kumman tyyppisten lihasten toimintaa. Normaalisti liikunta- ja urheilutilanteissa molemman tyyppiset lihakset työskentelevät yhdessä toivotun päämäärän saavuttamiseksi. Lihastoiminnan pohjana on urheilijan kyky hahmottaa liikettään. Aivot tunnistavat liikkeen: oikea liikemalli = oikeat lihakset ja oikeaan aikaan ovat toiminnassa. Tässä korostuu taidon ja tekniikan oppimisen merkitys.

Voimakeskus sisältää molempia lihastyyppejä. Niitä on joskus vaikea erotella toisistaan. Usein se on tarpeetontakin. Esimerkiksi viime vuosina paljon huomiota saanut poikittainen vatsalihas puuttuu toisilta ihmisiltä ja hyvin hekin silti tulevat asian kanssa toimeen.

Voimakeskuksen hallinta ja harjoittaminen ovat keskeisellä sijalla lähes kaikissa liikkumisen muodoissa perusliikkumisesta huippusuorituksiin olympiafinaalissa.