Kirjoittanut: Arttu Peltola, Fysioterapeutti
Liikkuvuus on kyky käyttää niveliä ja lihaksia niiden koko toiminnallisella liikelaajuudella niin, että toiminnallinen ketju pysyy tukevana. Ihanteellisessa tilanteessa toiminnallinen liikkuvuus on sama kuin passiivinen liikkuvuus. Usein passiivinen liikkuvuus on suurempi kuin toiminnallinen liikkuvuus. Toiminnallisessa liikkuvuudessa olennaista on toiminnallisen ketjun tukevana pysyminen. Toiminnallisella ketjulla tarkoitetaan liikkeessä tarvittavia niveliä, lihaksia ja muita rakenteita. Kun koko ketju pysyy tukevana, voimantuotto suuntautuu haluttuun suuntaan.
Lihastasapaino koostuu ryhdistä ja kehonhallinnasta ja lihasten sopivasta suhteellisesta voimatasosta. Se mahdollistaa lihasten tarkoituksenmukaisen toiminnan. Erot kehon eri osien kireydessä, liikkuvuudessa ja hallinnassa aiheuttavat häiriöitä lihastasapainoon. Kehossa on lihasten tasapainoa tarkasteltaessa kolme näkökulmaa. Sitä voidaan tarkastella päävaikuttajan ja vastavaikuttajan, oikean ja vasemman puolen tai pinnallisten ja syvien lihasten välillä. Erot lihastasapainossa näkyvät liikkeiden epäpuhtautena, hallinnan ongelmina sekä rasituskipuina ja vammoina.
Liikkuva vai tukeva -ajattelu on yksi keino tarkastella lihastasapainoa ja toiminnallista liikkuvuutta. Nivelrakenteella on taipumus olla joko liikkuva tai tukeva. Tukevan rakenteen tehtävä on tukea, ohjata liikevirtausta oikein ja välttää eri tasoista tulevaa vääntö voimaa tehokkaasti. Esimerkiksi kyykätessä luontaisesti liikkuvia rakenteita ovat nilkka ja lonkka, joten liikkeen tukevia nivelrakenteita ovat vastaavasti polvi ja alaselkä. Jos nilkassa tai lonkassa ei ole tarpeeksi liikkuvuutta, keho hakee liikkeen tukevasta rakenteesta eli polvesta tai alaselästä. Tämä näkyy polvien työntymisenä sisään tai lannerangan notkon korostumisena tai ojentumisena. Tukevan nivelrakenteen hallinta mahdollistaa liikkuvan rakenteen voimantuoton.
Tulisiko nivelen olla liikkuva vai tukeva?
